Ihminen tekee elämässä paljon virheitä, niitä tehdään myös parisuhteessa. Eikö virheistään kuitenkin yleensä opi, eikä niitä yleensä toista ja eikö parisuhteeseen kuulu anteeksiantaminen. Itse voin myöntää että olen tehnyt paljon virheitä, jotka korjaisin välittömästi jos vain voisin. Nyt voin pyytää niitä vain anteeksi, vaimo ei niitä halua antaa anteeksi, joten tästä pääsemme eroon. Kadun suuresti virheitäni, mutta katumus ei valitettavasti auta siihen että toinen on kärsinyt sinun virheittesi takia.

Pettäminen on silti sellainen virhe mitä en jaksa ymmärtää, jostain syystä se on nyt jäänyt pyörimään ja kummittelemaan päähän. Mikä ajaa ihmisen pettämään, vaikka parisuhteessa menisi kuinka huonosti niin en näe sille minkäänlaista oikeutusta. Jos ihminen hakee pettämisellä itsetunnon kohotusta, niin sen varmasti saa ainakin hetkellisesti, mutta ainakin itselle tulisi jälkeenpäin niin kamala morkkis etten haluaisi sitä kokea. Ehkä ihminen vain rakastuu tai ihastuu, mutta halutessaan ne tunteet voi työntää syrjään ja ilmoittaa kumppanilleen haluavansa eron, hoitaa ero kunnialla pois alta ja sitten aloittaa suhde tuon uuden kumppanin kanssa. En tiedä ehkä olen taas yksin ajatuksieni kanssa. Jotain pettäessä kuitenkin haetaan, itse olen kuitenkin tajunnut että fyysinen pettäminen ei ole pahinta, vaan sen luottamuksen pettäminen joka parisuhteeseen yleensä kuuluu. Varmaan nyt toistan itseäni näissä teksteissä, mutta yritän saada jotain järkeä tähän kaikkeen. Tuntuu taas mahdottomalta nousta ylös tästä kuopasta johon on itsensä kaivanut.

Lueskelin tuossa jotain vanhaa artikkelia pettämisestä tuolta http://www.city.fi/blogit/suhdeklinikka/petturi+parisuhteessa+10+nakokulmaa+pettamiseen/126486

Mutta kukapa meistä ei olisi tehnyt virheitä, ne kuuluvat elämään. Jokainen on varmasti sanonut jotain väärin jota on katunut heti sen sanottuaan. Rakkaimpia ihmisiä kohtelee helposti väärin vaikka tietää että se on suurimpia virheitä mitä elämässään voi tehdä. Mikä saa meidät tekemään virheitä joista jo niitä tehdessään tiedostaa että tämä on virhe tai että minun ei nyt pitäisi sanoa tätä. Sanat voivat loukata niin paljon että se jättää pysyvän arven toisen psyykkeeseen.

Ensimmäisessä kirjoituksessa viittasin tuohon vanhaan blogiin joka käsitteli enemmän tunteita ja ajatuksia hääpäivän alla. Eilen vaimo sitten kaivoi tuon päivän keskustelun yhteydessä esiin ja sanoi. "Oli virhe koskaan mennä sun kanssa naimisiin, ei se mitään muuttanut." Edelleen olen sitä mieltä että jotenkin hassua edes kuvitella että se mitään muuttaisi ja sanoinkin sen vaimolle, joka kysyi "No miksi sitten edes mennä naimisiin?" Vastasin että yleensä ihmiset menee naimisiin toisen ihmisen kanssa koska rakastaa tätä ja haluaa viettää loppuelämänsä hänen kanssaan.

Jostain syystä jaksan edelleen uskoa rakkauteen ja ehkä jossain takaraivossa elättelen vielä hölmöä ajatusta siitä että ehkä tämä kaikki menee ohi ja vaimo huomaa edelleen rakastavansa minua. Tiedän että se on täysin absurdi ajatus ja ei tule koskaan tapahtumaan niin paljon vihaa tuo nainen sydämessään kantaa minua kohtaan. Luinkin vastaavasta tuosta artikkelista jonka linkkasin aiemmin. "Jos taas tunneyhteys on huono, kumppani on helpompi tiputtaa mielestä ja olla suhteessa toiseen. On erittäin vaikeaa olla rakkaussuhteessa kahden kanssa. Jos ihastuu toiseen alkaa helposti mitätöidä kumppania mielessään, koska intiimi tunnesuhde kahteen partneriin aiheuttaa liian suuren ristiriidan." Ehkä olen joutunut mitätöidyksi, minut halutaan työntää syrjään mielestä.

Olen kai myös jossain mielessä jotenkin hengellinen vaikken edes kuulu kirkkoon tai muutenkaan en ole kovin uskonnollinen ihminen. Mutta jossain mielessä uskon tai ainakin haluan uskoa jonkinlaiseen sielujen kiertokulkuun. Jotenkin tiedän että olen aiemmin kohdannut tuon naisen jossain ja jotenkin, en tiedä missä ja kuinka, mutta tiedän myös että tulemme kohtaamaan uudelleen jossain ja jotenkin. Saan tuosta ajatuksesta jollain tavalla lohtua, ehkä siksikin uskon tai haluan uskoa siihen. Ehkä "se oikea" on vain termi ja ehkä niitä oikeita on useampia, mutta vaimo on "SE OIKEA!" senkin takia pitkän suhteen kariutuminen surettaa suuresti.

Virheet ovat osa jokapäiväistä oppimista...