Olen jutellut asiasta yhden ihmisen kanssa, joka nyt sattuu olemaan naisihminen. Nainen sitten kysyi että onko jotain meneillään ja vastasin rehellisesti että olen jutellut yhden tytön kanssa. Tästäkös riemu repesi ja sain sellaisen määrän vittuilua ettei mitään rajaa. Sinänsä hauskaa että hän on rakastunut toiseen ja kun itse olen jutellut jollekulle joka jaksaa minua ja minun ongelmiani kuunnella niin saan vastaukseksi vittuilua. Itsellä ei ole mitään halua ryhtyä vielä mihinkään syvempään kenenkään kanssa, kunhan nyt saadaan tämä ero hoidettua alta pois niin voi katsella omaa elämää eri kantilta ja miettiä sitten haluaako jotain enemmän tuon tytön kanssa. Tällä hetkellä riittää että on joku joka kuuntelee, se helpottaa kovasti kun saa puhua, ainakin itseäni. Olen yrittänyt puhua tuon naisen kanssa, siskoni kanssa ja kavereiden kanssa, mutta ei heitä tunnu paljon kiinnostavan, kaipasin henkilöä joka jaksaisi minua kuunnella.

Kommunikointihan koko suhteemme suurin ongelma on ollut aina, minä puhun paljon, voisi sanoa aina. Pidän ihmisten kanssa juttelemisesta, jopa ihan ventovieraiden kanssa juttelemisesta. Nainen on sulkeutunut ja häntä on vaikea saada avautumaan yhtään mistään. Avoimuus ja rehellisyys pitäisi olla pohjana kaikelle parisuhteessa. Toisaalta olen onnellinen molempien puolesta että viimeistään koulujen alkuun mennessä olemme muuttaneet erilleen eikä tarvii enää taistella että saisi edes yhden lauseen toisen suusta pihalle. Toisaalta toki on surullinen lasten puolesta, mutta välillä elämä menee näin. Minkäs sille teet.